Kategoria: Thoughts

Thoughts

Kumpi todennäköisemmin?

julkaissut janinakoskenniskaJätä kommentti artikkeliin Kumpi todennäköisemmin?

Kyselin taannoin teiltä Instagramissani (@janinakoskenniska), että mitä haluaisitte nähdä enemmän. Yhtenä vaihtoehtona oli myös parisuhteeseen liittyvät postaukset ja vastausten perusteella ne olisivat todella toivottuja. Enkä yhtään ihmettele. Nimittäin aina, kun oon päästänyt paremman puoliskoni tänne ääneen, niin ne postaukset ovat olleet todella suosittuja ja niistä ollaan kuultu positiivista palautetta niin teiltä kuin meidän läheisiltämme.

Ihanan Johannan blogissa oli tämä ”kumpi todennäköisemmin…”-haaste ja päätin ottaa tästä samantien kopin. Jos teille tulee muita postausideoita parisuhteeseen liittyen (tai ihan mihin muuhun vaan), niin niitä mielelläni toteutan.

Kumpi todennäköisemmin…

…pyytää ensin anteeksi?
Benjamin / Janina

Ai miten niin oon jäärä? Meillä ei kyllä mykkäkoulua oo ikinä pidetty tuntia pidempään vaan halutaan aina sopia heti. Toinen toki nopeammin kuin toinen heh…

…nukahtaa ensin?
Benjamin / Janina

…puhuu unissaan?
Benjamin / Janina

Tää kävi itseasiassa ilmi meidän ensimmäisellä yhteisellä matkalla Barcelonassa. Höpöttelin vaikka mitä ja aloin käymään Benkun kanssa ihan kunnon keskustelua unissani.

…suuttuu hävitessään lautapelin?
Benjamin / Janina

”Mä en hävii eli sinä” sanoo Benjamin.

…tarjoaa kahvilassa?
Benjamin / Janina

…valitsee huonon leffan?
Benjamin / Janina

…ostaa toisen lempiherkkuja kotiin?
Benjamin / Janina

”Sä ostat enemmän herkkuja, mutta itelles yleensä” – Benkku (heh totta, mutta mun puolustukseks Benkku ei syö makeita herkkuja)

…unohtaa sen, mitä meni ostamaan?
Benjamin / Janina

Jos laitan Benkun ruokakauppaan kauppalistan kanssa, niin ostoksista jää uupumaan listalta 1/3 osa.

…kieltäytyy kutsusta ollaakseen vaan kotona?
Benjamin / Janina

Ei itseasiassa kumpikaan meistä vaikka mä oon enemmän se kotihiiri meistä.

…on myöhässä sovitusta?
Benjamin / Janina

Ollaan molemmat aika täsmällisiä. Benkku on paikalla tasan silloin, kun pitää olla ja mä taas tykkään olla 15min etuajassa.

…siivoaa tarkemmin?
Benjamin / Janina

Oon (ärsyttävän) pikkutarkka ja haluan pitää kodin siistinä ja välttää semmosta suursiivousta kerran viikossa.

…kehuu herkemmin?
Benjamin / Janina

…huomauttelee pienistä asioista?
Benjamin / Janina

Ja tässä voidaan palata tohon mun pikkutarkkuuteen, että oon meistä se, joka herkemmin valittaa lattialla lojuvista vaatteista tai pöytään jätetyistä astioista. Mulle saa taas huomautella valojen päälle jättämisestä ja vesilasien jättämisestä ympäri meidän kaksiota.

Thoughts

Mistä sinä olet tänään kiitollinen?

julkaissut janinakoskenniska2 kommenttia artikkeliin Mistä sinä olet tänään kiitollinen?

Tällä hetkellä kaikkien elämät ovat muuttuneet: suunnitelmat peruuntuneet, matkat peruuntuneet, ollaan kotona ja eletään hyvin erilaista elämää mitä esimerkiksi kuukausi sitten. Tämä kaikki on vaikuttanut tavalla jos toisella omaan elämääni. Yhteistöitä peruttu, työt ovat vähentyneet radikaalisti ja mitä todennäköisemmin loppuvat hetkeksi, en pääse noin vain näkemään isovanhempiani Tampereelle… Nämä asiat päällimäisenä harmittavat eniten ja ovat tuottanut viime aikoina stressiä.

Päätin siis aloittaa kiitollisuuspäiväkirjan. Kirjaan vihkoon joka ilta asioita, joista olen tänään kiitollinen. Asioita jotka ovat jääneet tänään positiivisena muistona mieleen. Kaiken tän negatiivisuuden keskellä oon todennut tän ihan mielettömän hyväksi ideaksi. Miksei tätä voisi toteuttaa myös puhelimen muistiinpanoihin. Suosittelen kokeilemaan!

Tänään tulen kirjoittamaan vihkooni muun muassa nämä asiat: parveke on vihdoin saatu kevät/kesäkuntoon, käytiin ihanalla metsälenkillä, päästiin taas nauttimaan aivan ihanasta säästä, ollaan syöty tänään hyvin, saatiin Benkun äidin tekemiä korvapuusteja kotiin… ja lista jatkuu varmasti!

Mistä sä oot ollut viime aikoina kiitollinen?

Thoughts

Parasta just nyt

julkaissut janinakoskenniska1 kommentti artikkeliin Parasta just nyt

Sisään tulviva auringonvalo. Eikä edes haittaa vaikka ulkona on vähän kylmempi.

Viikon influenssassa olon jälkeen terveenä oleminen.

Eilisen ruokakaupassa käynti ja kokkaaminen ensimmäistä kertaa viikkoon. Paahdettuja vihanneksia babypinaatilla ja fetalla. Kroppa alkoi olemaan aika done muroihin ja mehun lipittämiseen.

”Postipaketti noudettavissa”-tekstiviesti-ilmoitus puhelimessa.

Kirppispöydän tyhjentäminen ja tieto siitä, että tavara on käynyt kaupaksi.

Kesäloman reissun suunnittelu ja ensimmäisen hotellin varaaminen. Löysin meille mitä ihanimman hotellin Como-järven rannalta – siis kirjaimellisesti rannalta.

12 päivän päästä koittava ensimmäinen talviloma ja suuntana Alpit! Tästä oon pikkuisen innoissani.

Hiihtolomalle varattu laskettelukoulu.

IT Cosmeticsin CC-voide. Paras meikkivoide koskaan.

Uudet yhteistyökuviot suosikkibrändien kanssa. Tuntuu niin kivalta!

Töihin paluu!

Aknekuuri alkaa vihdoin tuottamaan tulosta ja kasvoista on kadonnut finnit.

Puhtaisiin lakanoihin sujahtaminen.

Ihan perus kodin siivoaminen, pyykinpesu… Tuntuu aika kivalta, kun koti ollut yksi sikolätti viimeisen viikon.

Thoughts

”Etkö sä opiskele?”

julkaissut janinakoskenniskaJätä kommentti artikkeliin ”Etkö sä opiskele?”

Olen tässä viimeaikoina käynyt kahden entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa kaksi erillistä keskustelua tutustuessamme. ”Mitä teet tällä hetkellä?” Johon olen vastannut, että työskentelen tällä hetkellä kaupan alalla ja sen lisäksi teen töitä blogini ja sosiaalisen median parissa. Tässä vaiheessa kysymyksen kysyjä on ollut hieman hämillään ja kysyy ”no mutta etkö sä opiskele mitään? Tai mihin toi sun nykyinen homma vie?”

Harvemmin jään murehtimaan tai miettimään noin pitkäksi aikaa jonkun tuntemattoman ihmisen sanomisia. Tällä kertaa mua kuitenkin rehellisesti sanottuna ärsytti.

Viime syksynä loppuosa lukiokavereistani pääsi opiskelemaan haluamiinsa kouluihin ja oon niin ylpeä kaikista. Tiedän miten kovasti he ovat tehneet hommia koulun eteen. Silloin koin ehkä pahimman sisäisen kriisin itseni kanssa ”onko mussa joku vikana, kun tiedä mitä haluan opiskella tai, kun en opiskele?” Keskustelin asiasta niin äitini, poikaystäväni kuin myös opiskelevien ystävieni kanssa ja kaikki olivat hieman hämillään ajatuksistani. ”Sähän oot päässyt jo tosi pitkälle sun tekemisen kanssa. Oot tehnyt osaamisestasi oman jutun, tehnyt siitä itsellesi työn ja opit tehdessäsi kokoajan uutta.”

Mä en ole pienestä tytöstä lähtien tiennyt, että haluan lukion jälkeen hakea aivokirurgiksi. Mutta se on musta todella ok.

Opiskelu ei ole mielestäni koskaan turhaa. Eikä siihen ole mielestäni koskaan liian myöhäistä ryhtyä. Musta on tosi siistiä, että joku tietää tarkalleen mitä haluaa tehdä, mitä haluaa opiskella ja mitä haluaa tehdä 10 vuoden päästä työkseen. Mä en sitä tällä hetkellä tiedä ja mulla on ihan hyvä näin.

Thoughts

Isä

julkaissut janinakoskenniska4 kommenttia artikkeliin Isä

Oli lokakuu. Meillä oli tapamme mukaan luisteluseuran ensi-ilta, jossa esitettiin uudet ohjelmat yleisölle. Pääsin ensimmäistä kertaa kokoonpanoon jäälle juniorijoukkueessa. Se oli mulle todella iso juttu. Olin tietysti pyytänyt molemmat vanhempani katsomaan. He olivat eronneet muutama vuosi sitten. Äiti oli aina katsomossa. Pystyin näkemään hänet jokaisissa kisoissa ja näytöksissä yleisön joukossa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun isäni jätti tulematta. Mitään sanomatta. Muistan miten itkin jäähallin kahviossa äitini sylissä. En tiennyt, että tämä olisi yksi niistä monista kerroista, kun joutuisin pettymään isääni.

Olen aina ihaillut ystävieni perheitä. Erityisesti niitä joiden isä on todellakin semmoinen superisä, joka tekee kaikkensa lastensa eteen. Ihailin heitä, mutta tunsin aina piston sydämessäni. Sydämeni särkyi nähdessäni kuvia ja tekstejä, joissa puhuttiin isän olevan jokaisen tyttären sankari.

Mutta silloin, kun jonkun ihmisen läsnäolosta tai sen puuttumisesta tulee itselle huono fiilis, on aika päästää irti. En ole nähnyt isääni neljään vuoteen ja yhteydenpidon lopetin tämän vuoden tammikuussa. Pahin pettymys oli se, että matkustin yli 10 000 kilometriä tapaamaan häntä ja hän päätti jättää tulematta. Ilman mitään viestiä.​

Olin jatkuvassa stressitilassa alkuvuoden kaikesta isääni liittyvästä ja stressin takia kipeenä suurimman osan alkukeväästä. Sitten vaan päästin lopullisesti irti. Kirjoitin silloin blogissanikin fiiliksiä irtipäästämisestä.

Halusin tällä kirjoituksella myös muistaa heitä, jotka ovat olleet tai ovat edelleen samassa tilanteessa. Teille, joille tämä päivä tuntuu myös inhottavalta. En ole konkreettisesti menettänyt isääni, mutta isähahmoa minulla ei ole ollut vuosiin. Tiedän, että tämä päivä satuttaa. Minua ainakin.

Tämä postaus on pyörinyt mun päässä jo muutamana isänpäivänä, mutta aihe on tuntunut silloin liian aralta ja omat fiilikseni ovat vaihdelleet häpeästä suruun. Itseäni on helpottanut se, että olen lopettanut valehtelun ja salailun toisen puolesta ja kertonut totuuden sitä muiden kysyessä. Vitsi, miten vapauttavaa se on ollut.

Kaikista kiitollisin olen äidilleni, joka on hoitanut molemman vanhemman roolit silloin, kun toinen ei ole ollut paikalla. Supernainen, jota mä ainakin juhlistan tänäänkin.