Maailman paras poika

Muistan sen päivän kuin eilisen, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Tuntuu kliseiseltä aloittaa tämä postaus noilla sanoilla ”muistan sen päivän kuin eilisen”, mutta niin se vaan on. Muistan erityisesti sen, kuinka olin toivonut lemmikkiä niin hartaasti. Äitini on allerginen mm. koirille ja kissoille niin en uskonut lemmikkihaaveiden olevan kovin realistisia.

Aloin toivomaan vanhemmiltani hamsteria. Oon varmaan ärsyttävästi vinkunut sitä kuukausia ja muistan, kun kävin vähintään kerran viikossa koulun jälkeen Halikatissa suunnittelemassa minkälaisen häkin ostan hamsterilleni… 😀 Vanhempani eivät oikein lämmenneet hamsterille.

Palataan siihen päivään jolloin tapasimme Miksun kanssa ensimmäisen kerran. Muistan, että olin luisteluharjoitusten jälkeen odottamassa äitiäni ja hän sanoi, että käydään hakemassa työkaverille muutamat jutut jostain paikasta. En ollut moksiskaan ja ajattelin, että mennään tosiaankin hakemaan niitä ”muutamia juttuja”. Noh, pysähdyimme erään talon eteen, jossa oli valtava aitaus etupihalla ja vastaan tuli paljon koiria. Siinä mulle sitten valkeni, että tultiin katsomaan meille koiranpentua.

Pienen pienet griffon-pennut hyppivät tervehtimään ja halusivat huomiota. Kuitenkin yksi pennuista erottui joukosta. Hän tuli samantien syliini, kun istuin lattialla ja nukahti siihen. Hänen nimensä oli vielä silloin Pacey’s Sheer Delight. Myöhemmin hän sai nimekseen Miguel tai sitten tuttujen kesken kutsuttiin nimillä, kuten Miksu, Lolo, Seppo, Nuunuu, Pikkumies, Miksutin aka Goofy…

Miksu oli ihanan utelias koira. Ehkä hieman jopa naapurikyylä, kuten molemmat omistajansa. Niin kiltti ja ihmisrakas. Hän rakasti erityisesti miehiä (muutama henkilökohtainen suosikkikin hänellä oli), vaniljaa, Rottaa, mun äitiä ja juustoja.

Miksun terveysongelmat pahenivat pari vuotta sitten, kun hän alkoi saamaan kohtauksia innostuessaan tai säikähtäessään. Tähän selvisi eläinlääkärissä syy ja saatiin vanhalle herralle lääkitys kuntoon ja hän jatkoi erittäin reippaana. Nyt kesän 2020 jälkeen kunto alkoi selkeästi huononemaan. Muutaman kerran sai hänet kantaa lenkiltä kotiin, yskä alkoi muuttua syksyn alkaessa pahemmaksi sekä yleiskunto huononi.

Olin itse tehnyt jonkinlaista suruprosessia jo muutaman vuoden ajan ja valmistautunut siihen, että joku päivä hyvästelemme Miksun. Elimme päivä kerrallaan ja seurasimme Miksun hyvinvointia. Syyskuussa mulle tuli kuitenkin ensimmäistä kertaa ikinä tunne, että nyt on se hetki. Miksu voi kuitenkin vaivoistaan huolimatta hyvin, mutta en halunnut ajatella koiran kärsivän tai menevän entistä huonompaan kuntoon. Olihan hän elänyt jo ihan mielettömän upean elämän meidän kanssamme.

Hyvästelimme Miksun yhdessä äitini kanssa torstaina 24. syyskuuta 2020. Miksu oli päässyt jo eläkepäiville ja porskuttanut eteenpäin yli 13-vuotiaaksi sydänviastaan ja muista vaivoistaan huolimatta. Meidän maailman paras poika ❤

Kuulumisia

Nyt kesän jälkeen on ehkä hyvä aika päivittää kuulumisia vähän pidemmällä postauksella. Oon ottanut tässä kesän aikana tosi rennon otteen somesta ja tehnyt sitä ihan fiilispohjalta. Instagramiin (@janinakoskenniska) on tullut päiviteltyä enemmän. Sielläkin oon jotenkin löytänyt oman juttuni ja päässyt tekemään ja toteuttamaan itseäni vapaammin. Blogissa on ollut vähän hiljaisempaa – kiitos, että ootte silti täällä ❤

Kuten mainitsin keväällä, niin mut lomautettiin huhtikuun alussa. Kesällä ilmoitettiin lomautuksen jatkuvan vuoden loppuun asti, mutta mut itseasiassa pyydettiin töihin nyt takaisin. Palaan töihin, mutta teen nyt toistaiseksi vain paria päivää viikossa. Ihan kiva saada arki rullaamaan nyt, kun syksykin alkaa. Vaikka oonkin nauttinut tästä lomautuksesta ihan 110%, niin on toisaalta ihanaa päästä rutiineihin ja työntouhuun kiinni.

Varmaan jokainen on pysähtynyt miettimään elämäänsä kuluneen kevään aikana. Mikä on tärkeää ja mikä ei. Mikä tekee onnelliseksi ja mikä taas saattaa aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia. Itselläni ajatukset kohdistuivat erityisesti juuri työhön ja opiskeluun. Mitä mä oikeasti haluan tehdä? Keväällä (ennen lomautusta) yhteishaussa hain päähänpistosta kosmetologikouluun ja kesäkuussa sain tietää, että sinne pääsisin jos vain haluaisin. Olin kuitenkin kevään aikana pohtinut asioita paljon ja jo kuukauden jälkeen kouluun hakemisen jälkeen, olin tullut siihen päätökseen ettei kosmetologikoulu olisi mun juttu. Toki rakastan meikkaamista, ihonhoitoa ja yleisestikin kaikkea kauneuteen liittyvää, mutta haluaisinko tehdä sitä työkseni? En. Se ei vaan olisi mun juttu.

No mikä se mun juttu sitten olisi? En sitä edelleenkään tiedä täysin, mutta oon matkalla siihen. Kaikki alkoi siitä, kun olin Facetimessa parhaan ystäväni kanssa ja hän totesi, että tietäisi mitä voisin mennä opiskelemaan. Jokin siinä sitten kolahti. Ensimmäistä kertaa ikinä tuntui siltä, että tää voisi olla se ”mun juttu”. Tuun avaamaan mun opiskelukuvioita enemmän tässä syksyn aikana useamman postauksen verran. Toivottavasti teitä kiinnostaa myös opiskeluaiheiset postaukset!

Muuten mulle kuuluu pelkästään hyvää. Kesä on ollut todella ihana ja oon niin iloinen, että oon päässyt näkemään ystäviä ja perhettä enemmän kuin koskaan. Palataan pian!

What a summer! I think it’s time to update some things after being away from my blog. I decided to take it very easy when it comes to my social media channels. I have not taken any stress about posting and it has felt so good. I feel like I have found the content that I want to create for you guys. Also I want to thank you for being here always – it means everything to me ❤

As I mentioned before – I was laid off from my job in the beginning of April. In June I was informed that the lay off would be continued until further notice but luckily I got called back to work. I’m doing few days a week, so not a lot of work yet. I’m quite happy to get back to work and back to my routines!

I bet everyone has been thinking about their life during this (corona) time. ”What is important and what is not? What really makes me happy and what doesn’t?” I really started thinking about my work and education. What I really want to do? Before I was laid off I applied to cosmetology school and actually got in too. But I soon realized that it’s just not for me… Don’t get me wrong – I do love everything related to beauty, make up and skin care but do I really want to study it? No.

So what is my thing? I’m still not 100% sure but I’m on my way. It all started when I was talking with my best friend and she suggested something. Something just clicked. For the first time ever I felt like ”this could be the thing for me”. I’ll write more about studying later and you’ll be seeing a lot of study-related posts. I hope you are as excited as me!

Otherwise I feel really good. I have loved every second of this summer and I’m so happy I have had the opportunity to see my friends and family. Talk to you soon!

Uuden äärellä

Tässä sitä ollaan – uudessa osoitteessa! Onpa jännittävää. Tää kokonaan oma sivu on ollut viimeisen vuoden verran unelmana, joka nyt vihdoin kävi toteen. Viimeiset pari vuotta olen viettänyt Nouw.comissa, mutta nyt oli aika jollekin ihan uudelle ja omalle. Oon niin inspiroitunut ja innoissani tästä uudesta sivusta! Tuntuu, että tää on niin mun näköinen sivu. Helppoahan tämän pystyyn laitto ei ollut tälläiselle WordPress-untuvikolle kuin minä, mutta parin hermoromahduksen jälkeen tässä sitä ollaan.

Kuten varmaan huomasitte jo, niin blogiin on tullut uusia sivuja, kuten ”about” ja ”contact”, josta ensimmäisestä löydät esittelytekstini ja jälkimmäisestä yhteystietoni sekä hieman yhteistöihin liittyvää asiaa. Blogin alapalkista löytyy tuttuun tapaan hakutoiminto, arkistot ja kategoriat.

Otan enemmän kuin mielelläni vastaan palautetta sivujen toimivuudesta ja jos ilmenee jollain laitteella ongelmia niin kertokaa – korjataan se sitten samantien!

Haluan toivottaa sinut lämpimästi tervetulleeksi tänne uudelle sivustolle!

So here we are – a whole new site for my blog! So exciting. This has been a dream of mine for a while now and now here we are – I’m launching my very own website! I feel so inspired and excited about this! This wasn’t the easiest project but after a few mental break downs we’re here.

There are a few new things on the blog. So we have ”about” and ”contact” pages where you can find some information about me and how to contact me. If you scroll down you can find the search-button, archives and categories.

If there are any issues with the website or it doesn’t work properly on your device – let me know! I’ll fix it asap.

Thank you for stopping by and supporting me and I hope we’ll see each other very soon. Here’s to new beginnings!

Koronakuulumisia ja someähkyssä

Olen halunnut jo jonkin aikaa kirjoittaa blogiini omia kuulumisiani ja ajatuksiani nykyisestä tilanteesta. Minut lomautettiin työstäni kaksi viikkoa sitten ja nyt kaikki aika ollaankin luonnollisesti vietetty kotona. Lomautus ei tullut mitenkään yllätyksenä, toki alkuun iski paniikki, että miten me pärjätään? Onneksemme meillä on ympärillämme ihan mahtava tukiverkosto ja lisäturvaa tuo työttömyyskassan jäsenyys.

Kotona oleminen on ollut itselleni jollain tapaa rakentavaa. Olen aloittanut kiitollisuuspäiväkirjan, sain anopiltani maaleja ja aloitin maalaamisen. Maalasin jopa taulun meidän olohuoneeseemme. Ulkoiltua on tullut useampia kertoja viikossa ja välillä olemme saaneet seuraksi koirakavereita metsälenkille. Välillä olemme menneet kahdestaan kiertelemään kotipaikkaamme ja ihastelemaan asuntoja. Yleisesti olen voinut erittäin hyvin, niin fyysisesti kuin henkisesti.

Erityisen hyvää jälkimmäiselle teki muutaman päivän sometauko. Kännykällä on tullut oltua jopa 9 (!) tuntia päivässä ja aloin huomaamaan olevani jonkin sortin ”someähkyssä”. Eli selasin applikaatioita ihan vaan tylsyyteeni ja selailu ja kaikki sisältö alkoi ärsyttämään itseäni. Ruutuaikaa tuli vähennettyä jopa 80% ja aion jatkossa kiinnittää huomiota somen käyttööni.

Haluan pitää blogini edelleenkin positiivisena paikkana, johon voi tulla inspiroitumaan. Tulen jakamaan hieman muunneltuja vinkkejä niin ihonhoitoon kuin sisustukseen. Ulkoasu sai myös pientä päivitystä, piristää aina kummasti!

Hali jokaiselle teistä siellä ruudun takana, pysykää terveinä ja pitäkää läheisistänne huolta ❤

Treffit kerran kuussa

Sovittiin tammikuussa 2019, että otetaan käytäntöön ”treffit kerran kuussa”. Varsinkin yhteenmuutettuamme tuli helpommin jäätyä kotiin, joka on myöskin kivaa (varsinkin tälläiselle kotihiirelle kuin minä se on ihan mukavaa).

Miten tämä ”treffit kerran kuussa” siis meillä toimii? Päätettiin, että vuorotellaan – joka toinen kuukausi minä keksin ja järjestän meille treffi-illan ja joka toinen kuukausi on Benkun vuoro.

Mitään budjettia ei näihin otettu eikä muutenkaan sen kummempaa painetta, että ”pakko tehdä jotain” ja toki välillä ollaan jätetty jokin kuukausi välistä jos ollaan esimerkiksi oltu vaikka reissussa pidempään tai muuten kuukausi ollut täynnä muuta menoa.

Mitä ollaan sitten keksitty?

Koska idea tuli alunperin multa, aloitin tämän treffailun ja mentiin hyvin perinteisesti elokuviin katsomaan A Star is Born. Olin varannut meille loungepaikat ja leffaherkut valmiiksi paikoille.

Ollaan käyty myös monena kuukautena syömässä ulkona testaillen vähän erilaisia paikkoja. Muutama suositus: Bistro O’mat (Kirkkonummi ja Tapiola), Sofia Gastro (Helsinki), Farang (Helsinki)…

Mentiin Tallinnaan yhteen suosikkihotelliimme (Hilton Tallinn Park) rentoutumaan spahan ja syömään hyvin.

Jenkeissä käytiin tottakai normaalia enemmän ulkona syömässä ja järkkäiltiin aktiviteetteja, mutta ”pyhitettiin” yksi tietty illallinen treffi-illaksi ja käytiin rannalla katselemassa maisemia, ottamassa photo boothissa kuvat muistoksi ja mentiin italialaiseen syömään.

Benkku on yllättänyt mut mun töiden jälkeen suosikkisusheilla ja ruusuilla.

Ollaan tehty kotona pidemmän kaavan mukaan illallinen yhdessä vuosipäivän kunniaksi.

Muita ideoita/toteuttavana tulevaisuudessa: minigolf, Löylyn brunssi (avantouinti, saunominen ja brunssi), pitkä kävelylenkki metsässä ja eväät mukaan, kotona toteutettu 3 ruokalajin illallinen…

Tottakai välillä on ongelmana ”mitä sitä keksisi?”, mutta tärkeintä tässä meille molemmille on se yhdessä vietetty aika. Se, että ottaa oikeasti prioriteetiksi sen yhteisen ajan järjestämisen ja keskittyy siihen hetkeen täysin. ❤