”Etkö sä opiskele?”

Olen tässä viimeaikoina käynyt kahden entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa kaksi erillistä keskustelua tutustuessamme. ”Mitä teet tällä hetkellä?” Johon olen vastannut, että työskentelen tällä hetkellä kaupan alalla ja sen lisäksi teen töitä blogini ja sosiaalisen median parissa. Tässä vaiheessa kysymyksen kysyjä on ollut hieman hämillään ja kysyy ”no mutta etkö sä opiskele mitään? Tai mihin toi sun nykyinen homma vie?”

Harvemmin jään murehtimaan tai miettimään noin pitkäksi aikaa jonkun tuntemattoman ihmisen sanomisia. Tällä kertaa mua kuitenkin rehellisesti sanottuna ärsytti.

Viime syksynä loppuosa lukiokavereistani pääsi opiskelemaan haluamiinsa kouluihin ja oon niin ylpeä kaikista. Tiedän miten kovasti he ovat tehneet hommia koulun eteen. Silloin koin ehkä pahimman sisäisen kriisin itseni kanssa ”onko mussa joku vikana, kun tiedä mitä haluan opiskella tai, kun en opiskele?” Keskustelin asiasta niin äitini, poikaystäväni kuin myös opiskelevien ystävieni kanssa ja kaikki olivat hieman hämillään ajatuksistani. ”Sähän oot päässyt jo tosi pitkälle sun tekemisen kanssa. Oot tehnyt osaamisestasi oman jutun, tehnyt siitä itsellesi työn ja opit tehdessäsi kokoajan uutta.”

Mä en ole pienestä tytöstä lähtien tiennyt, että haluan lukion jälkeen hakea aivokirurgiksi. Mutta se on musta todella ok.

Opiskelu ei ole mielestäni koskaan turhaa. Eikä siihen ole mielestäni koskaan liian myöhäistä ryhtyä. Musta on tosi siistiä, että joku tietää tarkalleen mitä haluaa tehdä, mitä haluaa opiskella ja mitä haluaa tehdä 10 vuoden päästä työkseen. Mä en sitä tällä hetkellä tiedä ja mulla on ihan hyvä näin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s