Lapsuudenmuistoja

Äiti: Kun tapasimme ensimmäistä kertaa, olit kovin hiljainen ja mua pelotti ihan hirveästi. Saatuasi lisähappea, tilanne korjaantui ja ensimmäisen yösi täällä ulkomaailmassa ”puhua pulputit”. Huonekaverini sairaalassa sanoi, ettei ole ikinä kuullut, että vastasyntyneetkin jokeltelevat. No, nyt kuuli.

Et ollut mikään punainen rääpäle, olit samankokoinen kuin eräät kaksoset ja sait hoitajilta lempinimen Iso-Iita. Sun kanssa oli helppo toimia, kun et ollut heiveröinen.

Sulla kävi kamalasti vieraita ja sait hurjan paljon ihania lahjoja. Oltiin viikko sairaalassa ja mulle tuotti suuria vaikeuksia antaa sua edes suihkun ajaksi hoitajille. Suuri, sydämen pakahduttava rakkaus toi mukanaan pelon, että jotain sattuu, jos et ole vieressä tai ainakin näköetäisyydellä. Se rakkaus ja pelko on edelleen. Eilen kun katsoin sun menoa ikkunasta, sama pakahduttava rakkaus ja pelko täyttivät mielen. Ettet nyt vaan liukastu, ettet nyt vaan jää auton alle, ettei nyt vaan käy mitään.

Sinulla oli pienenä tyttönä hyvin vahvoja käsityksiä rakkaudesta ja tulevasta parisuhteesta. Jo tarhassa otit lähes väkisin Santerista (nimi muutettu) poikaystävän. Änkesit aina hänen lähelleen ja yötarhassa viereen nukkumaan. Tarhantädit nauroivat teille ja nuorelle rakkaudelle. Rakkaus loppui kahteen asiaan; Santerilla oli korvissa vaikkua ja Santeri tykkäsi enemmän kuulemma matikasta.

Santeri ei ollut kuitenkaan se mies, josta päätit ottaa itsellesi aviomiehen, ehei! Televisiossa Ville Valo lauloi Baddingia ja tuijotit häntä täysin jähmettyneenä, jumaloiden. Ohjelman päätyttyä ilmoitit meneväsi hänen kanssaan sitten isona naimisiin. Onnea teille jo etukäteen!

Urahaaveetkin tulivat selväksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Touhusin keittiössä jotain ja TV oli päällä. Siellä oli jostain syystä joku hömppäelokuva pyörimässä, jossa strippari pyörähteli ”esiintymistamineissaan” tangolla. Ilmoitit selkeän tavoitteesi minulle iloisesti todeten: ”Äiti, isona minustakin tulee pim..itanssija!”

No, kerran olet tainnut lukiossa käydä tankotanssitunnilla, vielä on matkaa ammattilaiseksi…

Ollaan oltu tosi paljon kahdestaan, symbioosissa; äiti ja lapsi. Jotenkin muistan monet tapahtumat niin, että oli vain sinä ja minä. Ollaan matkusteltu paljon mummun kanssa, koettu ja nähty paljon. Ensimmäinen matka oli Tukholmaan, sinä olit vielä rattaissa (ei lasketa tähän sitä, kun olin seitsemännellä kuulla raskaana ja käytiin Tallinnassa).

Ollaan oltu Riccionessa; siellä unohdin laittaa sulle pikkuhousut jalkaan, kun istuit rattaissa. Ihmiset hymyilivät leveästi sulle ja mietin vaan ylpeänä, että onpas mulla italialaistenkin silmissä söpö lapsi. Jossain kohtaa heräsi epäilys, kun oli liian leveät hymyt ja tulin kurkkaamaan rattaiden etupuolelle, että mitä teet. No. Tuulettelit iloisesti alakertaa. Olihan siellä aika lämmin, että hyvä niin…

Samalla reissulla käytiin Venetsian päiväretkellä ja aiheutit siellä suurta ihmetystä. Päivä oli pitkä ja illallisella nukahdit pöydän ääreen ja jatkoit unia bussissa. Kanssamatkustajat ihmettelivät, mikset kiukuttele väsyneenä. Minä totesin siihen, että ei kai se kiukuttelu auta kun on väsynyt, silloin Janina alkaa nukkumaan.

Mallorcalla sun tukka muuttui vihreäksi, kun uit niin paljon hotellin uima-altaassa. Kävit joka aamu ostamassa tuoretta patonkia tai sämpylöitä hotellin yhteydessä olevasta pikku kaupasta. Tärkeä tehtävä pikku-neidille. Jep. Mitähän me oikein mummun kanssa ajateltiin…. ei ainakaan tapaus Madelinea.

Nizzassa näit rannalla hyvin päivettyneen ja auringon rypistämän naisen. Keksit hänelle nimen rusinamummo ja tuijotit häntä avoimen uteliaana.

Monta muutakin reissua on tehty; Kaliforniaa, New Yorkia, Thaimaata jne. Sun kanssa on ollut helppo matkustaa ja muutenkin olla. Välillä pitänyt lahjoa jäätelöllä tai komentaa kovemmalla äänellä. Siltikin todistin oikeaksi väitteeni, että lapsellekin saa puhumalla järkeä päähän. Mulle kun aikoinaan naurettiin, että siitä vaan sitten kun saat lapsia. Sittenhän näet. No niin näin.

Puhuminen ja äidinkieli on ollut aina meille iso osa elämää, meillä on omalaatuinen yhteinen huumori, jota muut ei välttämättä ole aina ymmärtäneet. Ei tarvitse välillä kuin katsoa toista, niin ollaan samalla kartalla.

Mummu: Vasemmalla olemme Nokialla Pirkkalaistiellä juhlimassa serkkuni Heidin ylioppilasjuhlissa. Kukahan on lakannut kynteni? Pienempänä lakkasin mummuni ja äitini kynnet joka kerta kun oltiin mummulassa. Sain siitä aina palkkioksi vähän karkkirahaa ja kynsien laittaminen oli mun mielestä kivaa.

Oikealla ollaan Katin 60-vuotisjuhlissa marraskuussa. Hain sut Pasilasta ja lähdettiin saman tien takaisin Tampereelle – juna oli kyllä toista tuntia myöhässä.

Tässä kuvatodiste siitä, kuinka halusit Riccionen reissulla olla jokaisessa laitteessa, joka tuli vastaan. Käytiin samalla reissulla myös Venetsiassa ja San Marinossa.

Meillä oli rattaat mukana ja usein oli rappuja, jolloin äitisi kanssa nostimme sinua rattaissa portaiden yli. San Marinossa koit varmaan olevasi liian iso tyttö rattaisiin ja halusit kävellä itse. Jäimme jälkeen muusta ryhmästä ja näytin sinulle vieressä olevaa liikennemerkkiä ja sanoin, että tuossa lukee, että alle 5-vuotiaiden tyttöjen pitää olla vaunuissa. Katsoit minua epäillen. Myöhemmin saimme ryhmän kiinni ja menimme pizzalle. Söimme ja olin juonut oman juomani ja pyysin sinulta Coca-Colastasi huikkaa. Otit tölkin käteesi ja käänsit tekstipuolen ja luit sieltä ”ei naisille vain tytöille”.

Ajettiin Kalevan kirkon ohi Tampereella ja osoitin sulle kirkkoa: tuolla mummu ja ukki meni naimisiin! Katselit kirkkoa pitkään, mutta et sanonut mitään. Ei siitä asiasta puhuttu mitään koko päivänä. Illalla peitellessäni sinua nukkumaan, olit hyvin mietteliäs ja sanoit sitten: ”Kyllä sulla ja ukilla oli korkeet naimiset!”

Kivoja sanoja olet aina keksinyt:
– töpselit = papiljotit ”Mummu, mummu sun töpselis on pudonnut!”
– pyllytin = tuolin lämmitin autossa. ”Laitatko pyllyttimen päälle?”
– aita = puolipaneeli keittiössä. Jahtasin kärpästä ja Janina sanoi: ”Mummu, mummu se kärpänen on tossa sun aidalla.”

Lapsuudenmuistoja mun rakkaiden äidin ja mummun kertomana ❤ Toivottavasti piditte!

10 thoughts on “Lapsuudenmuistoja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s