A YEAR AGO TODAY

”Voitko puhuu mun kaa puhelimessa etten näytä ihan hölmöltä, kun se tulee tähän?” tällä lauseella aloitin puhelun mun parhaan ystäväni kanssa 25.3.2017. Seison Citycenterin Jungle Juicen vieressä jännittyneenä, mutta samaan aikaan tosi rauhallisena. Miksi jännittyneenä? Mulla on treffit tyypin kanssa jonka kanssa ollaan vaihdeltu viestejä viimeset pari viikkoa.

Oon tätä ennen ollut kerran elämässäni treffeillä ja sitäkin ennen peruin kaikki joko edeltävänä päivänä tai tunti ennen treffejä. Mua on aina vaan alkanut ahdistamaan hirveästi eikä koko homma ole oikein tuntunut oikealta.

Muhun teki vaikutuksen heti ensimmäisenä se, että toinen alkoi heittämään small talkia tuntemattomalle ihmiselle hississä, koska kumpikaan meistä ei sanonut sanaakaan 😀 varmaan kiusallisin hissimatka elämässäni. Treffeistä jäi niin hyvä kuva, että pistin heti junassa viestiä, että ois kiva nähdä uudestaan. Vaikka kaiken maailman treffisääntöjen mukaan pitäisi odottaa edes päivä.

Oon aina ollut vähän ”toivoton romantikko”. Tai tarkoitan sitä, että uskon tosirakkauteen ja rakkauteen ensisilmäyksellä sekä siihen, että jokaiselle on olemassa ”se oikea”. Muutenkin mulla on aina ollut tosi vahva usko rakkauteen.

Mulla on takana valehtelematta elämäni paras vuosi. Oon tutustunut ihmiseen, josta on tullut sekä mun paras ystävä että kumppani. Tämä henkilö tuntee mut välillä paremmin kuin minä itse. Tätä henkilöä rakastan ihan älyttömän paljon. 

Se on aina vähän pohdinnan alla blogatessa ja ollessa julkisena henkilönä, että uskaltaako jakaa muille oikeastaan mitään parisuhteestaan. Mutta mä halusin vaan kertoa teille tämän ja sen, että mä oon maailman onnellisin tyttö.

xx, J